Puumilan isännät

Puumilan ensimmäisenä isäntänä mainitaan todennäköisesti Kankaanpäästä muuttanut torppari Tuomas Tuomaanpoika Bomm. Hän oli syntynyt vuonna 1766. Tuomas oli tullut Korhoselle rengiksi ja nainut talon tyttären Hedvig Juhontytär Korhosen (s. 1769). Korhosen maille 1800-luvulla perustetuista torpista yksi olikin siis Tuomaksen ja Hedvigin isännöimäja emännöimä Puumila (Bomila).

Puumila itsenäistyi vuonna 1842, jolloin se muuttui kruununtaloksi. Tuolloin Puumilan omisti Johan Puumila, Tuomas Puumilan poika.

Vuonna 1881 Puumilan osti Nikodemus Juhonpoika, joka muutti sukunimensä Puumilaksi. Nikodemus puolisonsa Iida Sofian kanssa menestyivät hyvin talonpidossa. Maata raivattiin ja rakennuksia tehtiin lisää.

Talo sai uuden isännän vuonna 1902, kun Nikodemuksen poika Malakias Anselmi (kutsuttiin Anssuksi) peri talon. Malakias haki Korhoselta vaimokseen Sigrid Alfhild Hugontyttären. Sigridin ja Anssun ainut poika kuoli pienenä.
Siksi he ottivat kasvatikseen Martta Suojasen, joka tuli taloon 4-vuotiaana. Elämä ja aherrus jatkui Puumilassa, tila vaurastui ja vierasta työvoimaa oli palkattava avuksi.

Emäntä Sigrid oli taitava talonpitäjä, jolla oli ohjakset käsissään. Kasvattitytär Martta meni naimisiin ja muutti pois. Hänen tyttärensä Iiris otettiin Sigridin ja Anssun viralliseksi ottotyttäreksi. Tätä toimenpidettä kiirehti se tosiasia, että Puumilassa ei ollut virallista perillistä ja tilasta olisi sotien jälkeen lohkottu suuret alueet siirtolaisille.

Iiris Puumila myi Puumilan talon ja osan maista Rakennusliike Olavi Rinneheimolle vuonna 1973. Vuonna 1997 Kihniön kunta osti Puumilan talon ja pienehkön alueen maata sen ympäriltä. Puumilan kunnostaminen alkoi.

Kaupanpito Puumilassa

Jakob Matinpoika Sandström Kauhajoelta perusti Puumilan taloon kaupan vuonna 1883. Hän piti kauppaa kymmenisen vuotta. Kauppahuone sijaitsi mm. pikkutuvassa, joka oli nykyisen uudisrakennuksen kohdalla, mutta kooltaan paljon nykyistä pienempi.

Välillä oli aika, ettei Puumilassa ollut kauppaa. Vuonna 1897 ilmoitti kauppa-apulainen Johannes Keihänen aloittavansa kaupan pidon Puumilassa, samassa puodissa kuin Sandström.

Keihäsen lopetettua kaupanpidon, ei Puumilassa virallista kauppatoimintaa ollut. Jonkinlaista kauppaa harjoitti 1900-luvun alkuvuosina Riikka-niminen naisihminen, joka asui pikkutuvassa miehensä Pikiparran kanssa. Hän leipoi pullia ja munkkeja ja kävi reppu selässä kauppaamassa niitä kyläläisille.